"Elämääni muita tulla ei vain voi"

Täällä on ollut pienten tassujen suurta töminää, kun Myrsky perjantaina kotiutui. Jo nyt on käynyt selväksi, että nimi sopii tälle neidille kuin nyrkki silmään. Leikkisästi sitä on alettu kutsua Pikku-Myyksi, koska "Pienuuttani minä kompensoin ilkeydellä" voisi olla tyttösen tunnuslause. Eihän se ilkeä ole, mutta älkää silti menkö liian lähelle noita naskalihampaita!

Ollaan aloitettu harjoittelemalla lähinnä luoksetuloa, autossa matkustamista, hihnakäytöstä ja yksinoloa. Pieniä temppujakin ollaan koitettu, nyt kun saatiin jo naksutinkoulutuksen alkeet kummankin päähän. Istuminen sujuukin ihan nätisti kunhan tuulispää malttaa keskittyä, eikä pilke silmäkulmassa hamua suuhunsa herkkuja (ja käpyjä, lehtiä, keppejä, kiviä, ruohoa, parhaassa tapauksessa sammakoita...)

Sisäsiisteydessä tuo on yllättänyt eniten. Ne vähät mitä sattuu sisälle, tulee paperille, ja yöllä harvoin tulee edes sinne. Nukkuu muutenkin nätisti koko yön, eikä herättele mua kesken unien.

Ps. Koittakaapa verrata Myrskyn korvia minkä tahansa muun lappalaisvauvan korviin nauramatta. Ei muuten onnistu.